En oo onnellinen. En vaan oo. Ja tää on aika lailla enemmän pysyvä tila kuin onnellisuus.. Sitäkin kun on joskus ollut.

Kurjaa. Niin vuoristorataa. On kivaa ja ei oo kivaa. Ota tästä nyt selvä. Helpompaa olisi olla yksin, eipähän ainakaan kukaan muu pahoittaisi mieltä. Välillä tää niin iskee vasten kasvoja. Että tämä muutto ja kaikki oli yhtä suurta virhettä. Kuinka voikaan yhtäkkiä kaikki tuntua niin väärältä?

Onni on sitä, kun ei tiedä, ei näe kaikkea kerralla. Ei alkua ei loppua, ei syytä eikä seurausta. Näkee vain tämän hetken väkevän värin.

Tänään lääkäri kertoi että minä olisin juuri sopiva psykoterapiaan. Minä kun olen niin motivoitunut auttamaan itseäni. Jep. Plaah. Ärsyttää olla näin vinksahtanut. Tai enhän mä nyt oikeesti ole vinksahtanut, muuten vaan oon välillä niin vaikee. Eilen oltiin taas peppuseksiä. Sattui niin, että meinas itku päästä. Jotenkin sellanen olo, että tekis mieli vaan maata lattialla ja kuunnella musiikkia ja polttaa muutama tupakka. Vaikken edes polta. Mutta niin, kumma fiilis. Tulevaisuus hieman ahdistaa ja pelottaa, mutta pelottakoon. Kaikesta oon tähänkin asti selvinnyt, en ehkä ehjin nahoin mutta kuitenkin, hengissä!

Oon vaihteeksi taas onnellinen. Hyvä seksi, parempi mieli ja muutenkin :) Oli ihan mieletön yö! Meinasin taas melkein antaa peppuun, mutta maltoin mieleni.. ehkä tänään sitten.. :)Seurustelu on niin jännää. Olin sinkkuna aikas kauan, ja nyt olen seurustellut kohta puoli vuotta. Edelleenkin vähän hakusessa tämä seurustelu, tuntuu ettei oikein osaa. Kaipasin niin kovasti parisuhdetta ja nyt minulla on sellainen. Kaipasin niin kovasti ihanaa miestä ja nyt minulla todellakin on sellainen! Vielä muutama tunti töitä ja sitten pääsen vähän shoppailee tuliaisia kotipuoleen :)